Kinesioteippauksesta tukea kuntoutukseen
Kinesioteippaus on tällä hetkellä maailmalla mielenkiintoa herättävä koulukunta. Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase 1970-luvulla, huomatessaan ihon liikuttamisen vaikuttavan nivelen liikelaajuuteen ja koettuun kipuun. Teippaustekniikoiden kehittelyjen myötä menetelmää käytetään nykyään monenlaisiin fysioterapian osa-alueisiin, mukaan lukien TULE-ongelmat, arpien- ja turvotuksen hoito.
Kinesioteippausta käytetään yleisimmin vähentämään kipua ja lisäämään liikkuvuutta sekä lihasvoimaa. Lisäksi kinesioteipin avulla voidaan vaikuttaa liikkeen laatuun ja rytmiin, ohjata niveltä toimimaan mekaanisesti oikein tai tarvittaessa tukea niveltä. Myös erilaiset turvotustilat voivat olla otollisia kinesioteippauskohteita. Kinesioteippausta voidaan käyttää esimerkiksi terapeuttisen harjoittelun tukena ja yhtenä fysioterapeuttisena keinona kuntoutuksen osana.
Kinesioteippausta voidaan käyttää tukiteippauksen tavoin monien tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksessa, mutta kinesioteippaus eroaa perinteisestä urheiluteippauksesta siinä, ettei se rajoita tuettavan alueen liikettä, vaan tuki perustuu tuntoaistin stimulaatioon. Kinesioteippaustekniikoiden tarkoituksena on tukea elimistön omaa paranemisprosessia mm. edistämällä lymfa- ja verenkiertoa sekä arpikudoksen paranemista. Yleisimmin käytettäviä teippaustekniikoita ovat niveltekniikka, tukiteippaus, nestekiertoa parantava ja turvotusta lievittävä teippaus sekä arpikudosta pehmittävä teippaus. Kinesioteippausta voidaan käyttää sekä akuuteissa vammoissa että pidemmällä aikavälillä syntyneissä ylikuormitustiloissa kuten tenniskyynärpään tai ns. hiirikäden hoidossa. Kinesioteippauksen etuja ovat mm. laaja käyttöalue, hyvä hinta-vaikuttavuus suhde, käyttönopeus ja helppokäyttöisyys.